Sokerointi

03.04.2019

Karvanpoisto sokerilla

Oletko koskaan kokeillut sokerointia?

Nyt olisi oiva aika kokeilla, kesä lähestyy ja mikä olisi sen mukavampaa kuin pehmeät karvattomat sääret?

Hieman sokeroinnistaSokerointi on hellävarainen, tehokas ja hygieeninen karvanpoistomenetelmä, joka samalla kuorii ihoa tehden siitä silkinpehmeän. 


Sokeroimalla voidaan poistaa ihokarvoja lähes kaikilta alueilta ja kaikenlaisilta ihoilta.

Sokerointi on paljon muutakin kuin vain karvanpoistoa, sokeri poistaa samalla kuollutta ihosolukkoa tehden ihosta kirkkaamman ja pehmeämmän.
Kun iho kuoriutuu, samalla myös voiteet imeytyvät paremmin ihoon, tehden ihonhoidosta helppoa.Säännöllisellä sokeroinnilla karvan laatu pehmenee, ohenee ja harvenee.

Moni on varmasti kokeillut vahausta ja kuullut siitä enemmän, laitan tähän muutamia eroja mitä vahauksella ja sokeroinnilla on.
- Sokeri on ihoystävällisempi kuin vaha, sokeri kuorii samalla ihoa.
- Sokerilla saadaan ohuempaa ja lyhyempää karvaa pois kuin vahalla.
- Sokerilla voidaan ottaa samasta kohdasta useamman kerran kun taas vahalla vain kerran.
- Vahaus sopii hyvin jos karvaa poistaa huulen tai leuan alueelta.

Kuinka usein sokeroinnissa tulisi käydä?
- Tämä riippuu täysin karvankasvustasi. Alkuun saattaa olla että joutuu käymään hieman tiheämpään sokeroinnissa, mutta karvan kasvu alkaa hidastumaan säännöllisen sokeroinnin myötä ja tällöin hoitoväli pitenee.
Useimmiten hyvä väli on 3-5 viikkoa, ainakin alussa, sokeroija suosittelee sinulle sopivan välin hoitoon tullessasi.

Sattuuko sokerointi?
- Yleisimmin sokerointi ei satu, mutta se voi tuntua nipistetyltä.
Tämä on tietenkin täysin ykslöllistä miltä sokerointi asiakkaasta tuntuu.

Ota rohkeasti yhteyttä ja kysy vapaita aikoja!
Ajanvaraus Etelä-Suomen kosmetologikouluhoitolan oppilastöihin EANA Centerin aukioloaikoina
numerosta 03 7822 880. Mikäli emme heti pysty vastaamaan, soitamme Teille takaisin mahdollisimman pian.

Käytämme koululla laadukasta,100% luonnontuotetta olevaa Alexandria Professional sokeria

Tämän tekstin kirjoittanut Oppilas Hanna